konnat

ossi ja macaron

ossikin kokeili viiksiä

guten morgen!

epäilevä naku

yrm

wihiiiiiiiii!

vierailevat tähdet kantsusta ja arabiasta.

mörön kesä

puistoiluja

kasvatushommia

grillailuja

uusia perunoita

kukkaseppeleitä

viiksileikkejä

leivontaa

viimeinen kuva oli kyllä oikeastaan jo syksyä.

mörkö

meillä on ystävä, hänen nimensä on mörkö. itseasiassa hän on alunperin ystäviemme ystävä, mutta kuka näitä muistelee. olemme kaikki yhtä suurta perhettä.

yhteiskuva mörön kanssa on otettu ystäviemme valmistujaisissa.

olimme keskustelleet aikaisemmin mörön suuresta roolista kotimaisissa lesbokirjallisuuden klassikkoteoksissa ja sitä kautta myös kaiken sorttisessa tilpehöörissä, mm. lakanoissa. ystävämme sanoivat, ettei mörkö ole heidän lakanoissaan. minä taas väitin, että omissani hän kyllä esiintyy.

erävoitto mörölle.

* * *

vietimme taannoin arabiassa skeittauspäivää. siis iltaa. mörkö näytti hyväksyvää peukkua, joskin tarkkanäköisimmät aistinevat kuvasta lievähköä jännitystä.

prinsessa opastaa

aluksi kokeilimme rullailua yhdessä...

...mutta hetken päästä mörkö uskalsi jo yksinkin! vauhti oli huima, tuulispäänä hän viilsi pitkin arabian sisäpihoja, aurinko laski ja metallica soi. ah.

kun muut jatkoivat temppuja, me tutustuimme paikalliseen katukulttuuriin.

havaitsimme, että mörkö sointuu mukavasti urbaaniin rakennusympäristöön.

puhalsimme myös saippuakuplia.

...to be continued.

berliini, 20.-25.3.2012

hyvää huhtikuuta hyvä väestö. kerromme nyt ajatuksiamme eräästä parhaasta kaupungista.

berliiniä pääsi kiertämään kokemattomampi matkalainen ludde. päätöstä edelsi lyhyehkö keskustelu majoittajamme henkilö s kanssa. emme nyt käy yksityiskohtiin, mutta muistaaksemme kysymys kuului jotakuinkin "miksi toi karvakaveri saa aina olla mukana?"

juu, ei keski-kiwiä tällä kertaa.

yllä näette erään u-bahnin pysäkin mittessä linja u2 - se oranssi linja. tällä ei oikeasti ole mitään tekemistä minkään kanssa. no, paitsi henkilö s kävi tuossa lähistöllä porvarillisella yksityistunnilla opiskelemassa kohdemaan kieltä.

east side gallery, olkaatten hyvät. tämä oli pitkä toveri, kävelimme päästä päähän ja jätimme viestin joen puoleiselle seinämälle.

ludde matki tuota oikeanpuoleista herraa, hassuttelija!

vallan veikeä seinämaalaus melko lähellä schlesisches torin u-bahnia, siipimatkan päässä. 

lisähuomautuksena: oiva keino testata erinäisten nautintoaineiden aiheuttaman tilan vahvuutta on sanoa ainakin kolme kertaa peräkkäin selkeästi jäsennellen "schlesische strasse"?

sowjetisches ehrenmal treptower parkissa. ei varsinaisesti kuulunut nähtävyysluetteloomme, mutta sattuipa pönöttämään siinä matkan varrella. olihan tuo vaikuttava, symmetriaa ja sen sellaista.

kohteemme oli spreepark, hylätty huvipuisto. sinne olisi tehnyt mielemme mennä nuuskimaan, mutta puistossa oli ainakin monta tärkeää henkilöä sörkkimässä istutuksia. joku ajelutti tyhjää junaakin, kiltisti tehty, raukka ollut toimettomana vuosia. kuski vai juna?

toivotamme hyvin paljon onnea und viel glück, jos meinaavat tuosta vielä toimivan puiston saada.

tässäpä sitten berliner fernsehturm, onneton näkyi kaikkialle. tarkoitamme ihan oikeasti kaikkialle. kertonee jotakin kaupungin rakenteesta.

millaisen tunteen saa aikaan entinen lentokenttä? ainakin olo on pientäkin mitättömämpi. siellä iloisesti lenkkeiltiin ja pyöräiltiin pitkin kiitoratoja, laajahkolla viheralueella grillataan kylkiä varmasti urakalla, kun lämpimät koittavat. tempelhof siis.

ei uskoisi, että kyseinen lentokenttä on ollut kiinni vain pari vuotta, sen verran autio oli paikka mielestämme. ihana!

loppuun pakollisin turistikuvamme tai turrekuvamme, kuten henkilö s ehkä sanoisi. denkmal für die ermordeten juden europas, eli holokaustin muistomerkki. tämän luona vierailimme useammankin kerran, viehätyimme siitä kovin. jokseenkin hämmentävää viehättyä julman asian muistosta.

ja julkisesti tahdomme lausua kiitoksemme kärsivälliselle majoittajallemme: vielen dank, die s!

matka jyväskylään, 17.3.2012

matkustimme porukalla jyväskylään tsekkaamaan ystävän jälkikasvun. tässä ensimmäisessä kuvassa näette junan perän, soveliasta tai ei. paikkana tietysti helsingin päärautatieasema.

ic:ssä on tunnelmaa.

tästä on toki puhuttu ennenkin, mutta koskaan ei voi liikaa korostaa: maaseudun peltomaisemat. ei kyllä oikeasti tarvitse lähteä edes kovin kauas helsingin keskustasta näitä todistaakseen.

vinkkinä: viikissä voi seisoa keskellä peltotietä ja katsella vaihtuvia lehmämaisemia. toisinaan lehmät patsastelevat kauniin vanhan punaisen ladon ympäristössä, silloin voi tuoksutella somaa lehmäntuoksua ja fiilistellä kesän lämpöistä, pehmeää tuulta, antaa ajatusten liihotella kauas menneeseen... kun on saanut maalaisromantiikasta tarpeeksensa, voi kääntyä n. 180 astetta (riippuen tarkasta sijainnista latoon nähden) ja ihastella viikin prismaa, hyy:n modernia kampusta, yritystaloja sekä esim. hoasin taidonnäytteitä.

hki-jkl, vaihtokaupunkina tre! 

olimme ostaneet paikkaliput, mutta kas - junassa ei ollut olemassakaan moisia paikkoja. istuimme siis 70-lukua henkivässä ravintolavaunussa ja virkkasimme.

tässä sitten vaihteeksi vähän erilainen kuvakulma, kiwillähän tuo oikea sivuprofiili on kaikkein valokuvauksellisin.

jyväskylän rautatieaseman tervetulokyltissä (lasisessa laatikossa) nököttivät mm. jänis ja orava?

aseman hesen ulkopuolelta bongasimme toveri sarvekkaan. melko autenttinen.

sitten pari matkustukseen liittymätöntä kuvaa.

tässä malliesimerkki: kuinka tehdään oikeaoppisia pasteijoita. jaijaijai, katsokaa nyt mikä rypytys!

ystävämme tuottama lisäännys sai nimen okko, okon kakku oli oikein makoisaa.

keskikiwi kuittaa.

arvatkaas...

... mihin tiemme käy seuraavaksi?

berliini! vihdoin! wuhu wuhu jee!

viikon päästä olemme jo siellä :>

sitä ennen tiedossa: jyväskylä, tosin vain yhden päivän verran. ystävämme lisääntyi, juhlimme.

kaksi asiaa

takaisin kallion kulmille.

kevät alkaa helmikuusta ja kukista.

helsinkiin.

urheat matkalaiset uhmasivat maailmankaikkeuden lakeja, kun suostuivat pikkuserkun kyydittäviksi. olivathan vastassamme kuitenkin kirpeä, plussan puoleinen talvikeli ja liukkaat tiet.

on se mukavaa tämä talvi, kuvaushetkellä kello oli noin kaksitoista aamupäivällä, auringon asemasta voisi päätellä jotakin muuta. tietysti talviaikaan tätä hupsua faktaa ei useinkaan havaita, sillä onhan talvi yhtä pilvien joukkohurmaa <3.

arsi harjun kuularinki

kuskimme pysähtyi perhossa tankkaamaan, hipsimme sillä välin ottamaan pakollisen nähtävyyskuvan. hyvät toverit, muistatteko vielä perholaista karjua arsi harjua, tuota kuulantyönnön uhkean muhkeaa voimamiestä, olympiakullan haltijaa? no, jos ette muista, ei se mitään. herra harjulla on kuitenkin perhossa tällainen kuularinki, nerokkaasti liikenneympyrän sisään rakennettuna.

elävän väestön tankkaushetkeä vietimme jo perinteiseen tapaan kyyjärvellä. siellä olisi kuuluisa paletti-kauppakeskus, mutta jostain syystä näillä kyydeillä pysähdytään aina tien toisen puolen huoltoasemalle. emme valita, saimme daim-kakkua ja kahvia.

seuraavaksi parin kuvan verran melko harvinaista suomalaista metsä- ja peltomaisemaa. tarkka sijanti kyyjärven ja jyväskylän välimaastossa.

tässä on turo.

 seuraava pysähdyspaikka: jyväskylä. siellä oli kissoja, tarkalleen ottaen neljä. yksi heistä, turo nimeltään, oli erityisen kiinnostunut kiwin seurasta. kiwi ei ollut yhtä innoissaan.

laura oli leiponut pupupipareita, epäilemättä hurmaavaa seuraamme varten. pysähdys jyväskylässä kesti vain noin puoli tuntia, olihan kello jo neljä ja ulkona vallattoman pimeää.

ja jälleen koko maailmankin mittakaavassa harvinainen näky, huoltoasema. tässä vaiheessa oli synkkää, mustaa suorastaan, takapenkkiläisiä väsytti, kuskia väsytti. ei aavistustakaan kohdekunnasta, noin tunnin ajomatkan päässä jyväskylän laitamilta, ehkä. tosin sen väsymyksen takia aikakäsitykset saattavat olla ns. valheellisia.

huoltoasemalla oli rolls, teinivuosien allekirjoittanut myöntää suosikki. yhtä tyhjän kanssa se tietysti oli, eihän meillä ollut tarvetta runsasmuotoiseen syömiseen, huolehdimme ainoastaan ekstramatkalaisen ravinnonsaannista. no, yhdet pienet ranskalaiset ehkä upposivat.

loppumatka oli jännittävä, sillä kotomaatamme joulun aikaan vaivannut sähkökatkos oli lamaannuttanut pitkät pätkät tienvarsivalaistuksesta. koskaan ei ole turvallisemmalta tuntunut: pimeää, pimeämpää, säkkipimeää, tuivertava tuuli, kosteahko tie, ohittelevat autot, vastaantulijat. kuvista onnistui n. nolla kappaletta! mutta kyllä, selvisimme hengissä helsinkiin.

kyllä se vaan tuntui huikean hyvältä ohittaa kehäkolmonen.