matkustimme porukalla jyväskylään tsekkaamaan ystävän jälkikasvun. tässä ensimmäisessä kuvassa näette junan perän, soveliasta tai ei. paikkana tietysti helsingin päärautatieasema.
ic:ssä on tunnelmaa.
tästä on toki puhuttu ennenkin, mutta koskaan ei voi liikaa korostaa: maaseudun peltomaisemat. ei kyllä oikeasti tarvitse lähteä edes kovin kauas helsingin keskustasta näitä todistaakseen.
vinkkinä: viikissä voi seisoa keskellä peltotietä ja katsella vaihtuvia lehmämaisemia. toisinaan lehmät patsastelevat kauniin vanhan punaisen ladon ympäristössä, silloin voi tuoksutella somaa lehmäntuoksua ja fiilistellä kesän lämpöistä, pehmeää tuulta, antaa ajatusten liihotella kauas menneeseen... kun on saanut maalaisromantiikasta tarpeeksensa, voi kääntyä n. 180 astetta (riippuen tarkasta sijainnista latoon nähden) ja ihastella viikin prismaa, hyy:n modernia kampusta, yritystaloja sekä esim. hoasin taidonnäytteitä.
hki-jkl, vaihtokaupunkina tre!
olimme ostaneet paikkaliput, mutta kas - junassa ei ollut olemassakaan moisia paikkoja. istuimme siis 70-lukua henkivässä ravintolavaunussa ja virkkasimme.
tässä sitten vaihteeksi vähän erilainen kuvakulma, kiwillähän tuo oikea sivuprofiili on kaikkein valokuvauksellisin.
jyväskylän rautatieaseman tervetulokyltissä (lasisessa laatikossa) nököttivät mm. jänis ja orava?
aseman hesen ulkopuolelta bongasimme toveri sarvekkaan. melko autenttinen.
sitten pari matkustukseen liittymätöntä kuvaa.
tässä malliesimerkki: kuinka tehdään oikeaoppisia pasteijoita. jaijaijai, katsokaa nyt mikä rypytys!
ystävämme tuottama lisäännys sai nimen okko, okon kakku oli oikein makoisaa.
keskikiwi kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti