uskaltauduimme luolaan, vaikka pelkäämme hämähäkkejä. ongelmanratkaisu: emme katsoneet kattoon. luolassa oli hyvin hyvin pimeää, vähäinen valo etsiytyi sisään pienistä ikkunoista ja katosi hiljalleen. vaikka kameramme on vähän hömppä, se teki parhaansa kuvatessaan.
tämän, höm, tykin ? luona ollessamme joku oivasti englantia taitava mies (australialainen, uusi-seelantilainen?) totesi "look she has a kiwi-bird!". mies vislasi oudosti, ehkä kiivit puhuvat oikeasti sillä äänellä. ehkä se mies tiesi, koska oli uudesta-seelannista ja oli nähnyt kiivejä. voi me haluttaisiin kovin uuteen-seelantiin!lopun matkaamme kun kuulimme ihmeellisiä vislauksen ääniä, käännähdimme aina kurkkimaan selkämme taakse. siellä täytyi olla toinenkin kiivi! jossakin :]
silmä lepää, eikö <3.
kirjoitimme hiekkaan, siellä on myös pienet varpaidenjäljet ja hameen varjo,koska läpikuultava pitsi näyttää kauniilta. nokkamme hiekkainen.
ah lisää maisemaa, mutta katsohan niitä kukkuloita kauempana, polkuja niiden lomassa. reunalla istuessaan täytyy varoa, ettei tipahda kallioille.
siellä, näetkö, aaltoja kallioita vasten, pyörteitä ja aurinkoa. voi me tykätään suokista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti