matka jyväskylään, 17.3.2012

matkustimme porukalla jyväskylään tsekkaamaan ystävän jälkikasvun. tässä ensimmäisessä kuvassa näette junan perän, soveliasta tai ei. paikkana tietysti helsingin päärautatieasema.

ic:ssä on tunnelmaa.

tästä on toki puhuttu ennenkin, mutta koskaan ei voi liikaa korostaa: maaseudun peltomaisemat. ei kyllä oikeasti tarvitse lähteä edes kovin kauas helsingin keskustasta näitä todistaakseen.

vinkkinä: viikissä voi seisoa keskellä peltotietä ja katsella vaihtuvia lehmämaisemia. toisinaan lehmät patsastelevat kauniin vanhan punaisen ladon ympäristössä, silloin voi tuoksutella somaa lehmäntuoksua ja fiilistellä kesän lämpöistä, pehmeää tuulta, antaa ajatusten liihotella kauas menneeseen... kun on saanut maalaisromantiikasta tarpeeksensa, voi kääntyä n. 180 astetta (riippuen tarkasta sijainnista latoon nähden) ja ihastella viikin prismaa, hyy:n modernia kampusta, yritystaloja sekä esim. hoasin taidonnäytteitä.

hki-jkl, vaihtokaupunkina tre! 

olimme ostaneet paikkaliput, mutta kas - junassa ei ollut olemassakaan moisia paikkoja. istuimme siis 70-lukua henkivässä ravintolavaunussa ja virkkasimme.

tässä sitten vaihteeksi vähän erilainen kuvakulma, kiwillähän tuo oikea sivuprofiili on kaikkein valokuvauksellisin.

jyväskylän rautatieaseman tervetulokyltissä (lasisessa laatikossa) nököttivät mm. jänis ja orava?

aseman hesen ulkopuolelta bongasimme toveri sarvekkaan. melko autenttinen.

sitten pari matkustukseen liittymätöntä kuvaa.

tässä malliesimerkki: kuinka tehdään oikeaoppisia pasteijoita. jaijaijai, katsokaa nyt mikä rypytys!

ystävämme tuottama lisäännys sai nimen okko, okon kakku oli oikein makoisaa.

keskikiwi kuittaa.

arvatkaas...

... mihin tiemme käy seuraavaksi?

berliini! vihdoin! wuhu wuhu jee!

viikon päästä olemme jo siellä :>

sitä ennen tiedossa: jyväskylä, tosin vain yhden päivän verran. ystävämme lisääntyi, juhlimme.

kaksi asiaa

takaisin kallion kulmille.

kevät alkaa helmikuusta ja kukista.

helsinkiin.

urheat matkalaiset uhmasivat maailmankaikkeuden lakeja, kun suostuivat pikkuserkun kyydittäviksi. olivathan vastassamme kuitenkin kirpeä, plussan puoleinen talvikeli ja liukkaat tiet.

on se mukavaa tämä talvi, kuvaushetkellä kello oli noin kaksitoista aamupäivällä, auringon asemasta voisi päätellä jotakin muuta. tietysti talviaikaan tätä hupsua faktaa ei useinkaan havaita, sillä onhan talvi yhtä pilvien joukkohurmaa <3.

arsi harjun kuularinki

kuskimme pysähtyi perhossa tankkaamaan, hipsimme sillä välin ottamaan pakollisen nähtävyyskuvan. hyvät toverit, muistatteko vielä perholaista karjua arsi harjua, tuota kuulantyönnön uhkean muhkeaa voimamiestä, olympiakullan haltijaa? no, jos ette muista, ei se mitään. herra harjulla on kuitenkin perhossa tällainen kuularinki, nerokkaasti liikenneympyrän sisään rakennettuna.

elävän väestön tankkaushetkeä vietimme jo perinteiseen tapaan kyyjärvellä. siellä olisi kuuluisa paletti-kauppakeskus, mutta jostain syystä näillä kyydeillä pysähdytään aina tien toisen puolen huoltoasemalle. emme valita, saimme daim-kakkua ja kahvia.

seuraavaksi parin kuvan verran melko harvinaista suomalaista metsä- ja peltomaisemaa. tarkka sijanti kyyjärven ja jyväskylän välimaastossa.

tässä on turo.

 seuraava pysähdyspaikka: jyväskylä. siellä oli kissoja, tarkalleen ottaen neljä. yksi heistä, turo nimeltään, oli erityisen kiinnostunut kiwin seurasta. kiwi ei ollut yhtä innoissaan.

laura oli leiponut pupupipareita, epäilemättä hurmaavaa seuraamme varten. pysähdys jyväskylässä kesti vain noin puoli tuntia, olihan kello jo neljä ja ulkona vallattoman pimeää.

ja jälleen koko maailmankin mittakaavassa harvinainen näky, huoltoasema. tässä vaiheessa oli synkkää, mustaa suorastaan, takapenkkiläisiä väsytti, kuskia väsytti. ei aavistustakaan kohdekunnasta, noin tunnin ajomatkan päässä jyväskylän laitamilta, ehkä. tosin sen väsymyksen takia aikakäsitykset saattavat olla ns. valheellisia.

huoltoasemalla oli rolls, teinivuosien allekirjoittanut myöntää suosikki. yhtä tyhjän kanssa se tietysti oli, eihän meillä ollut tarvetta runsasmuotoiseen syömiseen, huolehdimme ainoastaan ekstramatkalaisen ravinnonsaannista. no, yhdet pienet ranskalaiset ehkä upposivat.

loppumatka oli jännittävä, sillä kotomaatamme joulun aikaan vaivannut sähkökatkos oli lamaannuttanut pitkät pätkät tienvarsivalaistuksesta. koskaan ei ole turvallisemmalta tuntunut: pimeää, pimeämpää, säkkipimeää, tuivertava tuuli, kosteahko tie, ohittelevat autot, vastaantulijat. kuvista onnistui n. nolla kappaletta! mutta kyllä, selvisimme hengissä helsinkiin.

kyllä se vaan tuntui huikean hyvältä ohittaa kehäkolmonen.

loma.

jouluaattona kohtasimme tällaisen järkyttävän kokoisen konvehtirasian. konvehdit hyi. suklaa enimmäkseen melko hyi. hyvät joulut siis ja noin.

pulu kävi tutustumassa pulukukkulan minkkiluolaan, luola sijaitsee tietysti espoon kyyhkysmäellä/ssä. asukkaat h ja j olivat darrapäissään taiteilleet tällaisen elämänohjeistuksen, allekirjoitamme. sitten vielä kun oppisi soveltamaan tätä todellisuudessa.

kukkulalla tuttavallisemmin bulugugulal oli hieno kasvivaloasia, jonka alla rehotteli pari yrttiä.

olemme hieman kateellisia h:lle tuosta string-hyllystä. pulu testasi, hyvin tuntui toimivan.