arvatkaas...

... mihin tiemme käy seuraavaksi?

berliini! vihdoin! wuhu wuhu jee!

viikon päästä olemme jo siellä :>

sitä ennen tiedossa: jyväskylä, tosin vain yhden päivän verran. ystävämme lisääntyi, juhlimme.

kaksi asiaa

takaisin kallion kulmille.

kevät alkaa helmikuusta ja kukista.

helsinkiin.

urheat matkalaiset uhmasivat maailmankaikkeuden lakeja, kun suostuivat pikkuserkun kyydittäviksi. olivathan vastassamme kuitenkin kirpeä, plussan puoleinen talvikeli ja liukkaat tiet.

on se mukavaa tämä talvi, kuvaushetkellä kello oli noin kaksitoista aamupäivällä, auringon asemasta voisi päätellä jotakin muuta. tietysti talviaikaan tätä hupsua faktaa ei useinkaan havaita, sillä onhan talvi yhtä pilvien joukkohurmaa <3.

arsi harjun kuularinki

kuskimme pysähtyi perhossa tankkaamaan, hipsimme sillä välin ottamaan pakollisen nähtävyyskuvan. hyvät toverit, muistatteko vielä perholaista karjua arsi harjua, tuota kuulantyönnön uhkean muhkeaa voimamiestä, olympiakullan haltijaa? no, jos ette muista, ei se mitään. herra harjulla on kuitenkin perhossa tällainen kuularinki, nerokkaasti liikenneympyrän sisään rakennettuna.

elävän väestön tankkaushetkeä vietimme jo perinteiseen tapaan kyyjärvellä. siellä olisi kuuluisa paletti-kauppakeskus, mutta jostain syystä näillä kyydeillä pysähdytään aina tien toisen puolen huoltoasemalle. emme valita, saimme daim-kakkua ja kahvia.

seuraavaksi parin kuvan verran melko harvinaista suomalaista metsä- ja peltomaisemaa. tarkka sijanti kyyjärven ja jyväskylän välimaastossa.

tässä on turo.

 seuraava pysähdyspaikka: jyväskylä. siellä oli kissoja, tarkalleen ottaen neljä. yksi heistä, turo nimeltään, oli erityisen kiinnostunut kiwin seurasta. kiwi ei ollut yhtä innoissaan.

laura oli leiponut pupupipareita, epäilemättä hurmaavaa seuraamme varten. pysähdys jyväskylässä kesti vain noin puoli tuntia, olihan kello jo neljä ja ulkona vallattoman pimeää.

ja jälleen koko maailmankin mittakaavassa harvinainen näky, huoltoasema. tässä vaiheessa oli synkkää, mustaa suorastaan, takapenkkiläisiä väsytti, kuskia väsytti. ei aavistustakaan kohdekunnasta, noin tunnin ajomatkan päässä jyväskylän laitamilta, ehkä. tosin sen väsymyksen takia aikakäsitykset saattavat olla ns. valheellisia.

huoltoasemalla oli rolls, teinivuosien allekirjoittanut myöntää suosikki. yhtä tyhjän kanssa se tietysti oli, eihän meillä ollut tarvetta runsasmuotoiseen syömiseen, huolehdimme ainoastaan ekstramatkalaisen ravinnonsaannista. no, yhdet pienet ranskalaiset ehkä upposivat.

loppumatka oli jännittävä, sillä kotomaatamme joulun aikaan vaivannut sähkökatkos oli lamaannuttanut pitkät pätkät tienvarsivalaistuksesta. koskaan ei ole turvallisemmalta tuntunut: pimeää, pimeämpää, säkkipimeää, tuivertava tuuli, kosteahko tie, ohittelevat autot, vastaantulijat. kuvista onnistui n. nolla kappaletta! mutta kyllä, selvisimme hengissä helsinkiin.

kyllä se vaan tuntui huikean hyvältä ohittaa kehäkolmonen.

loma.

jouluaattona kohtasimme tällaisen järkyttävän kokoisen konvehtirasian. konvehdit hyi. suklaa enimmäkseen melko hyi. hyvät joulut siis ja noin.

pulu kävi tutustumassa pulukukkulan minkkiluolaan, luola sijaitsee tietysti espoon kyyhkysmäellä/ssä. asukkaat h ja j olivat darrapäissään taiteilleet tällaisen elämänohjeistuksen, allekirjoitamme. sitten vielä kun oppisi soveltamaan tätä todellisuudessa.

kukkulalla tuttavallisemmin bulugugulal oli hieno kasvivaloasia, jonka alla rehotteli pari yrttiä.

olemme hieman kateellisia h:lle tuosta string-hyllystä. pulu testasi, hyvin tuntui toimivan.

peliä.

joulu on taas, joulu on taas, jne.

pikkujoulukauden päättymisen tai lisää tähän mikä tahansa muu vaihtoehto kunniaksi vietimme lautapeli-iltaa kallion sydämessä eli hesarin väärällä puolella, vallilan ässän naapurissa. kuvassa keski-kiwi feat. suomen luonnossa elävä jääkarhu. suomalaisille lajin kotoperäisyys saattaa tulla yllätyksenä, ulkomailla fakta sen sijaan on laajalti tiedossa.

prinsessahan se siellä, käsi oli vähän kipeä eikä ruokaakaan ollut vielä raukka saanut. mutta hyvin se tsemppasi!

hk ja hk, naamat makkaralla. näistä kuvista voisi päätellä, että meillä oli hurjan hauskaa.

oikeastihan odotimme vielä yhtä jäsentä. allekirjoittaneet eivät myönnä omaa myöhästymistään akateeminen vartti. tässä voitte ihastella toisen hk:n tekemää vadelmapäällysteistä juustokakkua, se hävisi mystisesti illan kuluessa.

koska se joulu... prinsessalla roikkuu katosta joulurisu, tällaista mekin voisimme harkita? ei roskia, ei ole tiellä, koira ei syö. mutta linnut lentävät?

pelasimme rappakaljaa ei, pelistä ei ole kuvia ja joimme kauteen soveltuvasti rommikaakaota.

anteeksi valehtelin, siellähän se peli vilkkuukin viimeisessä kuvassa. tällä kertaa kerkesimme juoda vain yhdet lasilliset ennen kuin muistimme kermavaahdon, vaahto oli luonnollisesti jäänyt edellisestä peli-illasta. hyvin ne kaakaot uppoavat ilmankin.

suositamme kaikille rentouttavaa rappakaljaa hyvässä seurassa. kukaan ei tiettävästi pissinyt housuihinsa, mutta pokka petti järjestelmällisesti.